1. askel

”Myönsimme voimattomuutemme alkoholiin nähden ja että elämämme oli muodostunut sellaiseksi, ettemme omin voimin kyenneet selviytymään.”

Oli vuosi 2011, ja olin viettänyt villin ja vauhdikkaan vuoden, johon mahtui lukuisia bileitä, sammumisia, sekoiluja, krapuloita ja pelkotiloja. Aloitin juomisen 13-­vuotiaana ja lopetin sen, kun olin 19. Viisi vuotta meni juoden aina väärään aikaan väärässä paikassa, sekoillen ja alkoholimyrkytyksen kourissa. Viimeinen vuosi olikin jo totaalinen pohjanoteeraus: täydellinen pako itsestäni, elämästäni ja siitä, että olisin ehkä itse vastuussa omasta onnellisuudestani. Maaliskuussa 2011 heräsin krapulassa ja tajusin olevani tienristeyksessä: voisin joko jatkaa juomista ja tuhoutua tai raitistua. Mitään keskitietä ei ollut. Olin vuoden yrittänyt ”juoda hillitysti”, aina katastrofaalisin seurauksin. Kun vaihtoehtoja oli vain kaksi, päätin lähteä AA­palaveriin. Olin tietämättäni tehnyt ensimmäisen askeleen: olin myöntänyt olevani voimaton alkoholiin nähden, ja että juomisen takia en enää kyennyt hallitsemaan elämääni. Siitä alkoi toipumiseni ja raittiuteni, eikä muita askeleita ole tarvinnut enää ottaa yksin.

E

2. askel

”Opimme uskomaan, että jokin itseämme suurempi voima voisi palauttaa terveytemme.”

Tulin AA:han hyvän ystäväni taluttamana v:n 2012 toukokuussa. Olin menettänyt mielenterveyteni ja työkykyni päivittäisen päihdekäytön takia, ja olin kohdannut oman pohjani. Ymmärsin tarvitsevani apua ja vihdoin uskalsin jopa pyytää sitä.

Päihdekäyttöni oli ollut yksinäistä ja salattua, edes läheiseni eivät tienneet ongelmieni laajuutta ja vakavuutta. Valtava yksinäisyyden ja lohduttomuuden kokemus leimasi ja myrkytti koko elämääni.

Ensimmäinen AA:sta saamani asia oli vertaistuki. En ollut ongelmani kanssa enää yksin, ymmärsin tuhansien ihmisten painivan täsmälleen samojen ongelmien kanssa kuin minä. Oivalsin, että yhteys muihin AA:laisiin voisi pitää minut erossa päihteistä ja saada kadonneen itsekunnioitukseni vähitellen palaamaan. Yhteys muihin alkoholisteihin tuntui tervehdyttävältä ja tärkeältä heti ensi palaverista lähtien, tunsin tulleeni omieni pariin.

AA oli se voima, johon tukeuduin ja joka saisi minut raiteilleni, niin uskoin. AA oli itseäni suurempi voima.

K

3. askel

”Päätimme luovuttaa tahtomme ja elämämme Jumalan huomaan – sellaisena kuin Hänet käsitimme.”

Kolmannen askeleen ottaminen merkitsi – merkitsee – minulle valtavaa helpotusta elämässä. Sisäinen jännitykseni, kontrollintarpeeni ja määräilynhaluni ohjailla ihmisiä sekä elämän kulkua johtuvat pitkälle turvattomuudentunteesta ja itsepäisyydestäni, joka on seurannut minua lapsesta asti. Maailma, sen tapahtumat ja ihmiset eivät lähtökohtaisesti ole luotettavia. Vain itseensä voi luottaa, ja minä olen yrittänyt kaikin voimin ohjailla kaikkea. Juominen on ollut minun yritystäni ohjailla tunteita, saada sillä ihmeliemellä sydän ja pää tuntemaan niin kuin minä haluan. Elämä on raskasta, kun on vastuussa koko universumin tapahtumista ja yrittää naurettavan liikennepoliisin tavoin ohjailla ihmisiä, tapahtumia ja tunteita.

Kolmas askel tarkoittaa minulle, että saan päästä irti tästä taakasta, jota olen kantanut äärettömän pitkään. Se tarkoittaa minulle sitä, että minä en määrää. Se tarkoittaa, että hyväksyn asiat, tilanteet, ihmiset ja tunteet täsmälleen sellaisina kun ne ovat. Se merkitsee, että minä en ole olosuhteiden uhri, vaan että vapaudun tekemään sen, minkä pystyn kussakin tilanteessa. Tyyneysrukous kiteyttää hyvin tämän ajatuksen. Olen kuvaillut joskus, miltä kolmannen askeleen ottaminen tuntuu sydämessäni: se on kuin istuisin soutuveneessä, joka lipuu joella virran vietävänä. Aikaisemmin olen soutanut hullun lailla, vastavirtaan tai virran mukana. Kun airot ottaa sisään veneeseen, antaa virran viedä, katselee maisemia ja kuuntelee veden solinaa, saa äkkiä rauhan. Sisäinen jännitys katoaa ja tilalle tulee turvallisuuden tunne. Paradoksaalisesti juuri se, mitä tavoittelin pomoilullani aiemmin. Luoja tietää, mihin ollaan menossa. Minulla on ohjeman avulla kaikki tarvittava tieto ja taito, miten toimia kussakin tilanteessa KUN ne eteeni annetaan.

Kolmas askel vaatii minulta nöyryyttä, nöyryyttä hyväksyä ja antautua elämän edessä. Se on mahdollistanut minulle ohjelman muiden askelten tekemisen. Neljäs askel, itsensä ja elämänsä katsominen silmästä silmään kirjallisen tuotoksen ja kummin avulla tyynenä ja toteavana, on vaatinut minulta ensin kolmannen askeleen ottamisen. Omat luonteenpiirteeni, jotka ovat aiheuttaneet juomiseni, tehneet elämäni ja ihmissuhteeni mahdottomiksi, on mahdollista hyväksyä tämän askeleen kautta. Näin on, ei auta itku markkinoilla. Itsesääli ei vie minua uuteen ja nyt minulla on mahdollisuus kaikissa toimissani toimia toisella tavalla. Ymmärrän, ja ennen kaikkea olen hyväksynyt, oman elämäni ja omat luonteenpiirteeni täsmälleen sellaisena kuin ne ovat. Nyt haluan luopua niistä negatiivisista piirteistäni, jotka tekevät  onnellisen elämän muiden ihmisten kanssa mahdottomaksi. (6. ja 7. askel). Tästä taas seuraa aito halu pyytää omaa osuuttani anteeksi menneistä ja hyvittää tekoni (8. ja 9. askel). Haluan olla toimimatta väärin nykyisessä elämässäni ja kun toimin, minulla on halu ja kyky pyytää anteeksi (10 askel). Haluan pysyä lähellä Luojaani, olla tasapainossa muiden ja itseni kanssa, tehdä, mikä on oikein ja pyytää siihen ohjausta. (11. askel) Minä haluan auttaa muita, olla avuksi ja lopettaa itsekkään tapani elää ja nähdä maailma. (12 askel).

En ole ottanut kolmatta askelta vain kerran. Omaan, jokapäiväiseen elämääni kuuluu se, että rukoilen kolmannen askeleen rukousta päivittäin pää lattiaan painettuna ja annan näin oman määräilemisasenteeni pois. On mielenkiintoista huomata, miten oma mieleni taistelee nöyryyttä vastaan: rukouksen tekeminen niin, että laittaa otsansa lattiaan, paljastaa yllättäviä piirteitä ja tunteita itsestä. Suosittelen vahvasti kokeilemaan, jos uskaltaa.

Jumala, minä annan itseni Sinulle jotta Sinä tekisit minulle ja minulla niin kuin tahdot. Päästä minut itseni kahleista, että voin toteuttaa paremmin Sinun tahtosi. Ota pois minun vaikeuteni, että niiden voittaminen todistaisi niille joita tahdon auttaa, Sinun voimastasi, Sinun rakkaudestasi, Sinun viitoittamastasi elämäntiestä. Anna, että teen aina tahtosi mukaan.

Suhtaudun tähän eleeseen rukoilla otsa lattiassa kuin lääkkeeseen: se ei aina maistu hyvältä, aina ei huvita, eikä se aina tunnu toimivan heti, mutta teen sen silti rutiininomaisesti. Olen filosofisoinnut riittävästi kaikenlaisista uskoista ja filosofioista. Uskon, että ainoastaan teot ratkaisevat ja oman elämäni suunnan muuttuminen on vahva todistus siitä. Rukous on teko. Otsan laittaminen maahan rukoillessa on teko. On ollut aivan käsittämätöntä huomata, miten vahvasti se alkaa vaikuttaa positiivisesti omaan elämään. Sanotaanko, että suorastaan ihmeenomaisesti, joskus nopeasti, joskus hitaasti, mutta se toimii aina.

Vanhat tavat ja asenne elämään ovat minulla tiukassa ja tarvitsen jatkuvaa työskentelyä, että asenteeni muuttuu tai pysyy hyvänä. Minun rakenteeni ihmisenä on kuin katajan oksa, siihen ei yksi taivutusyritys riitä. Se vaatii töitä, paljon töitä ja olen kiitollinen siitä, että minusta tuli alkoholisti, koska ilman riittävää ukaasia, niin kuin kuolemaan johtava sairaus alkoholismi on, en luultavasti itsepäisyydessäni ja laiskuudessani tekisi sitä työtä. Minut on rakennettu niin, että haluaisin päästä helpolla ja kun joskus edelleen yritän oikaista. Tuolloin tulokset puhuvat puolestaan: olen ahdistunut ja ongelmissa.

Tätä työtä minun ei tarvitse tehdä yksin. Minun elämässäni on ihmisiä, ihan mielettömiä ihmisiä, jotka kitkevät, hoitavat ja tekevät töitä omalla kasvimaallaan kasvaakseen ihmisinä ja pysyäkseen raittiina. Heiltä kysymällä, heitä itse tukemalla, ottamalla ohjelman antamat ohjeet kokonaisuudessaan käyttöön juuri niin kuin ne on kirjoitettu, meillä AA:laisilla on mahtava tapa elää, kasvaa, rakastaa, kohdata surut, ilot ja kaikki sen, mitä elämäksikin kutsutaan, yhdessä . Meille elämä ei ole nimittäin itsestäänselvyys. Se on lahja, jonka kauneuden näkeminen on usein mahdollista vain niille, jotka ovat käyneet oman henkilökohtaisen helvettinsä läpi. Se on siunaus ja harvojen herkkua. Moni ihminen etsii sitä tyytymättömänä koko elämänsä ajan löytämättä sitä. On hienoa kokea ja nähdä, kuinka meistä, todellisista häviäjistä, tulee kauniita todellisia ja onnellisia ihmisiä.

”I’m not telling you its going to be easy, I’m telling you its going to be worth it”

A

4. askel

”Suoritimme perusteellisen ja pelottoman moraalisen itsetutkistelun.”

Kun minulle tuli aikoinaan  tarve kirjoittaa neljäs askel, olin täynnä tekosyitä ja selityksiä. Muistan, kun selitin tukijoilleni että teen yhden askeleen per vuosi. Minulle sanottiin, että ”Meinaat vasta 10 vuoden päästä myöntää olleesi joskus väärässä. Voi tulla aika pitkä matka totuuteen ja raittiuteen.”.  Sitten selitin, ettei mulla ole aikaa sellaiseen mietiskelyyn. Mulla on muita kiireitä. Taas vastaus oli yksinkertainen. ”Sulla on koko loppuikä aikaa tehdä se. Ei sitä päivässä tarvii tehdä.”.

Kun sitten, monien selittelyjen jälkeen, aloin kirjoittamaan nelosta, minulle kerrottiin, että se tehdään itselle, ei kummille, vaikka se hänelle luetaankin. Ensimmäinen asia oli ostaa vihko ja kynä. (Ei varastaa, kuten ennen olisin tehnyt.) Nelonen oli alkanut. Tulivat vastaan toisenlaiset vaikeudet. Minun olisi pitänyt tehdä sellainen kirjoitus, että kaikki olisivat huokailleet ja kehuneet. ”Mahtava juttu toi sun nelonen.”.

Tosiasia oli, että ei minun juomisenikaan ollut minkään huokailujen arvoista, vaan pelkkää oksentelua ja pahoinvointia. Miten olisin voisin tehdä siitä loistokkaan kokemuksen ja kirjoituksen?  Tässä vaiheessa pyysin tulevaa kummiani neuvomaan, miten hän oli itse tehnyt nelosen. Neljännen askeleen kirjoittaminen on loppujen lopuksi totuuden ja tekojen myöntämistä sekä omien virheiden hyväksymistä.  Ei minun nelosestani tullut mitään best selleriä, vaan tavallisen juopon tarina.

Täytyy myöntää, että syyt juoda vähenivät sen tehtyäni. Jokaisen askeleen tarkoitushan on vähentää syitä juoda.  Lopuksi sanoisin, että ohjelma on kokonaisuus ja se kannattaa ottaa kokonaan käyttöön heti alusta lähtien, jos haluaa selvitä raittiiseen elämään. Ohjelma sanoo: ”Olimme valmiita mihin tahansa.”. Se tarkoittaa, että olemme valmiita myös nelos- ja vitosaskeleisiin.

R

5. askel

”Myönsimme väärien tekojemme todellisen luonteen Jumalalle, itsellemme ja ja jollekin toiselle ihmiselle.”

Kun neljäs askel oli kirjoitettu, luulin, että nyt olisi aika ottaa rennosti. Olin työstänyt nelosta kummini kanssa noin vuoden ajan. Tekstiä oli tullut parikymmentä tietokoneliuskaa ja olimme käyneet läpi stooriani säännöllisesti. Olen ollut aina kova suorittaja ja kun luin nelosen alusta sanan ”suoritimme”, minun oli helppoa tarttua toimeen. Olihan se konkreettista tekemistä, eikä jotain abstraktia tahdon luovuttamista.

Kirjoittaessani tajusin, että elin todellisuutta kolmella tasolla. Ensin oli taso, mitä todella tapahtui. Sitten tuli se taso, minkä kerroin (=valehtelin) muille. Kolmanneksi oli taso, jonka uskottelin (=valehtelin) itselleni. Tarkoitus oli löytää tuo ensimmäinen taso. Luin liuskojani ja kummini kuunteli. Kai tämäkin oli jonkintasoista viidettä askelta.

Tämä ei kuitenkaan riittänyt, vaan kummini sanoi (virallisesti ehdotti), että on aika siirtyä astetta syvemmälle. Hän sanoi, minun tietävän nyt itse ne teot, joilla on merkitystä alkoholisoitumiseni kannalta. Ne teot, jotka minua painoivat. Minun tuli etsiä nuo teot ja kirjoittaa ylös, mikä oli kuolemansynti kyseisen teon takana. Kuolemansynnin takaa taas piti etsiä pelko, joka sai minut toimimaan kuolemansynti suojanani. Esimerkiksi näin: Olin varastanut, syynä ahneus. Ahneuden takana pelko, etten saa mitä haluan. Toinen esimerkki: Miellytin ihmisiä, takana ylpeys ja pohjimmaisena hylätyksi tulemisen pelko.

Koen, etten ollut alkoholisti syntyessäni, vaan että minulla oli ja on edelleen, vaikkakin huomattavasti lievemmin, läheisriippuvaisen problematiikka. Suurin pelkoni, joka oli ohjannut elämääni tajuamattani oli pelko siitä, että ihmiset hylkäisivät minut. Se ei ole tarkoittanut pelkästään sitä, että olen roikkunut ihmisissä, vaan myös sitä, että en ole uskaltanut päästää ihmisiä lähelleni. Jos he näkisivät, kuinka musta, huono, epärehellinen, ruma olin sisältä, he eivät haluaisi olla kanssani missään tekemisissä. Tuota riskiä en uskaltanut ottaa. Koska en ollut pystynyt kohtaamaan pelkojani, olivat ne ottaneet vallan elämässäni ja ohjailivat minua kuin pässiä narussa.

On kai turha kertoa, kuinka oivan lääkkeen alkoholi toi huonoon itsetuntooni. Pystyin ottamaan minkä tahansa roolin ja ”näyttelemään valmistelematta”. Minusta tuli kameleontti: muutin kaikkea itsessäni sen mukaan, missä seurassa liikuin ja mitä luulin ihmisten haluavan minun olevan.

Tämän neljännen askeleen syväanalyysin seurauksena auennut Pandoran lipas aikaansai sen, että ymmärrys itseä kohtaan lisääntyi räjähdysmäisesti. Myöhemmin mukaan tuli myös myötätunto itseä kohtaan ja halu muutokseen. Oli aika kuudennen ja seitsemännen askeleen.

S

6. askel

”Olimme täysin valmiit antamaan Jumalan poistaa kaikki nämä luonteemme
heikkoudet.”

7. Seitsemäs askel

”Nöyrästi pyysimme häntä poistamaan vajavuutemme.”

Ensimmäisenä vuotenani AA:ssa kävelin eräänä syysiltana sateessa ja sekasortoisessa mielentilassa ryhmään. Tunsin oloni vaivautuneeksi kun minua tervehdittiin ystävällisesti. Istuuduin, join kahvia ja odotin palaverin alkamista tukalassa olossani.

Viereeni istahti nainen M., jonka tiesin eläneen jo pitkään raittiina. Ystävällisesti hän kysyi miten voin. Muutaman hetken juteltuamme tiukka eristäytymisen haluni lientyi. Ei puhuttujen sanojen vaan hyväksyvän läsnäolon vuoksi. Hetken kuluttua hän nousi sanoen kuin ohimennen: ”N. istuu yksin. Siirrynpä sinne.”

Seuraavana aamuna herätessäni sain armosta nähdä miten olinkaan ollut itsekeskeisyyteeni käpertynyt mennessäni palaveriin. Miten pelkäsin ja toisaalta kaipasin yhteisyyttä. Itsekäästi hain vain helpotusta omaan olooni. Kuin palaveri olisi vain minun vuokseni olemassa. Soitin M:lle. Kiitin häntä kokemuksesta, joka oli minulle hyvin tärkeä. M. Totesi: ”Olet ottanut 7. askeleen.”

E

11. Askel

”Pyrimme rukouksen ja mietiskelyn avulla kehittämään tietoista yhteyttämme Jumalaan, sellaisena kuin Hänet käsitimme, rukoillen ainoastaan tietoa Hänen tahdostaan meidän suhteemme ja voimaa sen toteuttamiseen.”

Raittiuteni alussa luulin osaavani 12-askeleen ohjelman, ja aloin toteuttamaan sitä ”omalla tavallani”. Ajauduin kriisiin, jossa menetin työpaikkani, perheeni, ja lopulta ajauduin vaikeaan masennukseen. Erään palaverin jälkeen minua lähestyi eräs henkilö, joka kertoi minulle: ”Se mitä jaoit vuorollasi, huolestuttaa minua. Uskoisin, että olet lähellä juomista.” Tuntemattoman kommentti loukkasi aluksi, sillä minulla ei ollut aikomustakaan juoda. Kuitenkin, tapa jolla toverini minua varoitti, oli määrätietoinen ja hän vaikutti olevan tosissaan.

Kysyin, mitä minun tulisi tehdä. Toverini kysyi, olenko koittanut rukousta. Vastasin, että olen rukoillut neljänä iltana peräkkäin, eikä se ole auttanut. Hän hymähti, ja sanoi: ”Tuo on minulle tuttua, sillä olin ennen itsekin neljän päivän kaveri. Nykyään olen 365:n päivän kaveri.” En ymmärtänyt mitä tämä tarkoitti, joten hän jatkoi: ”Nyt tehdään niin, että sinä alat harjoittelemaan, joka aamu ja joka ilta. Ei väliä, kuinka sen teet, mutta ehdotan, että teet sen joka aamu ja ilta. Soita huomenna.” Ihmettelin kaverin itsevarmuutta, mutta jostain syystä tottelin.

Soitin uudelle ystävälleni joka päivä noin kuukauden ajan ja tein hänen ehdottamansa rukoilu- ja meditaatioharjoituksen joka aamu ja ilta, täysin vailla ymmärrystä. Huomasin pian, ettei minun tarvitse enää ilmoittautua, vaan suoritin aamu- ja iltarutiinin itsenäisesti, sillä huomasin masennuksen helpottavan, pikkuhiljaa. Ystäväni kertoi, että tekniikka alkaa toimia jossakin kohtaa, mutta se alkaa toimia varmasti. Olin hämmentynyt.

En osaa tarkalleen sanoa, milloin tekniikka alkoi toimia, mutta voin vakuuttaa, että se toimii tänään. Pyydän aamuisin, että itseäni Korkeampi voimani ottaisi ajatukseni ohjattavakseen, ja illalla kiitän. Olen liittänyt toimenpiteisiin itselleni sopivia osuuksia ja pienen hiljentymishetken, omalla tavallani. Tämän harjoituksen avulla pääsin mukaan varsinaiseen toipumiseen, ja ajattelussani sekä elämässäni on tapahtunut käsittämättömän hienoja asioita. Se, että luovutan määräämisvallan joka aamu ja ilta Luojalleni, on minulle välttämätöntä.

J

12. askel

”Koettuamme hengellisen heräämisen näiden askelten tuloksena, yritimme saattaa tämän sanoman alkoholisteille sekä toteuttaa näitä periaatteita kaikissa toimissamme.”

12. askel on luonnollisesti askeleiden kuningas. ”Koettuamme hengellisen heräämisen näiden askeleiden tuloksena”. Tämä tarkoittaa, että olemme suorittaneet askeleita 1-11 päivittäisissä toimissamme saavuttaaksemme elämän ilon. Olemme myös tulleet sellaiseksi persoonaksi, jollaiseksi meidät on alun perin tarkoitettu, vieläpä raittiina. Viemme AA-sanomaa vielä kärsiville alkoholisteille jakamalla kokemustamme ryhmissä, auttavassa puhelimessa ja laitoksissa. Meidän kanssamme yhtä matkaa kulkevat ihmiset kokevat olonsa turvalliseksi, ja olemme tulleet hyödyllisiksi yhteiskunnan jäseniksi. Säännöt ja lait koskevat samalla tavalla meitä kuin muutakin väestöä.

Kuulostaa ylevältä mutta onneksi askeleet ovat vain ehdotuksia.

Kun sain mahdollisuuden jatkoajalle 28 vuotta sitten, en ymmärtänyt, kuinka suuresta muutoksesta tulisi olemaan kysymys. Vahva arvottomuuden kokemus jo lapsesta lähtien ja yliherkkyys yhdessä olivat pelkojeni ja siten alkoholismini peruspilareita. Itsekeskeisyys oli luonnollinen, mutta tiedostamaton, valinta täyttämään sitä tunne-elämän tyhjiötä, jossa elin. Vanha sanonta, ”ei kannettu vesi kaivossa pysy” piti paikkansa minunkin kohdallani.

Perhetaustani oli aikanaan melko tavanomainen. Vanhemmat olivat saaneet sota-ajan
kasvatuksen, jossa lasten rooli perheessä oli lähinnä sivuosassa. Pelkojen, yksinäisyyden ja erilaisuuden kokemisen avaaminen eivät olleet tapana, lähinnä vahvistettiin selviytymisen malleja kovassa maailmassa. ”Itse on itseään autettava, kukapa muukaan sen tekisi” iskostui mieleeni vahvaksi totuudeksi, jota noudattamalla meninkin saveen ja syteen oikein tuhdisti.

Kolme sisarustani kokivat saman perhe-elämän kuitenkin aivan eri tavalla kuin minä. Sanotaan, että perheessä on niin monet vanhemmat kuin on lapsiakin. Kun sain AA-sanoman T:ltä, en ymmärtänyt sitä paloa ja rehellisyyttä, jolla hän kertoi oman tarinansa. Minusta hän edusti sitä voittaja-ainesta, joksi en koskaan voisi tulla, olihan elämäni kokenut juuri täyden konkurssin ja vieläpä aivan omilla toimillani. Omat toimet eivät siis olleet tepsineet, ja olinkin valmis mihin tahansa, että saisin edes osan tuosta kakusta, jonka kokeneemmat AA -laiset olivat saavuttaneet, kuulemma noudattamalla näitä askeleita tai ehdotuksia, kuten jotkut asian ilmaisivat!

Itsekeskeisyys oli ollut korkeampi voimani. Nyt sille olisi tehtävä jotain. Ryhmissä puhuttiin hengellisestä heräämisestä ja sen tuomasta muutoksesta. Olin aina kuvitellut, että hengellisyys oli jotain meditaation ja erakoitumisen avulla saavutetun mielenrauhan väliltä. Siksikin se tuntui minusta mahdottomalta saavuttaa. Olin eronnut kirkosta jo varhain osoittaakseni oman voimani mahdin. Sitten minulle kerrottiin, että hengellinen herääminen oli tekoja, palvelua, ja toimintaa. Kaikki alkoi siitä kun opettelin keittämään kahvia ryhmäläisille ja avaamaan ovia ajallaan! Suuntasin ensimmäistä kertaa itsekeskeisyyden vankilasta ulos. Se tuntui hyvältä.

Hyödyllisyyden tunne oli uutta ja sen päälle uusi elämäni alkoikin rakentua. Kun kohtasin ryhmätovereitani tai kummiani, pakotin itseni kysymään heiltä: ”Mitä kuuluu?”. Pakotin myös itseni kuuntelemaan heidän kertomansa loppuun. Välillä se oli vaikeaa. Itsekeskeisyyteni yritti tunkea väliin ja katkaista lauseet kesken. Välillä niin teinkin, mutta 10. askel tuli avuksi, ja tarinointi jatkui hyvässä ja hyväksyvässä hengessä; Olivathan kokeneemmat AA:laiset itsekin olleet aikanaan samassa tilanteessa.

Suurin muutos, jonka AA on minulle tuonut, on toki raitis elämäntapa ja ennenkaikkea ymmärrys siitä, että palvelu ja tekeminen ovat avainsanoja toipumiseen. Itsekeskeisyyden taittamiseen menee todennäköisesti loppupätkä, joka minulle on suotu. Se työ kantaa, yhtä lailla kuin kantaa AA:n avulla saatu uusi ja ihmeellinen elämä, päivä kerrallaan Jumalan armosta.

O