Minulle naisena juomiseni tuntui ennen ryhmiin tuloani erityisen häpeälliseltä. Äiti, rakastaja, vaimo tyttöystävä, ne tuntuivat rooleilta johon kuului pehmeys, rakastettavuus ja sitkeänä tukipilarina oleminen. Mutta minä en ollut sitä, minä join. Olin heikko, moraaliton, häpeällinen ja halpa. Naisena join usein miesten kanssa, naistenkin, mutta roolit joita otin erityisesti miesten kanssa juodessani, jakautuivat hyvän jätkän tai viettelijän rooleihin. Alkoholistin tyttöystävänä passasin ja matelin, kerjäsin rakkautta omaa häpeääni ja arvottomuuttani. Viina vapautti minut niistä rooleista ja antoi itselleni tunteen itsenäisyydestä ja vapaudesta. Juominen antoi ”Mä teen mitä haluan ja käyttäydyn miten haluan ja olen vapaa nainen” – asenteen, joka vaihteli totaalisen häpeän ja arvottomuuden tunteen kanssa. Se oli lievästi sanottuna kuluttavaa. Minä myös tarvitsin miehen rinnalleni juomaan, ikään kuin hyväksymään juomiseni naisena. Naisille ei kuitenkaan näytä löytyvän niin usein ns. ”Kaikkien janoisten sankaria”, samalla tavalla kuin miehille näyttää löytyvän usein jonkinlaisen äidin ja sairaanhoitajan yhdistelmän kaltainen kumppani. Naiset näyttävät jaksavan pidempään juovaa miestä, kuin toisinpäin. Uskon että osa syy siihen on se että juovaa naista on vaikea kontrolloida, mutta osaltaan myös niistä rooleista ja paineista jota naisena olemiseen liitetään yleisesti.

Juovan ajan roolien purkaminen raittiuden aikana on ollut hyvin keskeistä. Minulle sen asian ymmärtäminen että ole sairas, en huono nainen, on ollut vapauttavaa ja alku uudelle identiteetille ja oman arvontunteelle. Kuuntelin Youtubesta erään amerikkalaisen AA:laisen naisen tarinaa ja hän sanoi lauseen joka on kulkenut mukanani toipumisessani alkoholismistani:” Miehet tulevat miehiksi miesten kanssa, naiset naisten”. On ollut myös vapauttavaa saada tutustua ja ymmärtää että AA:laisia naisia on kaikista yhteiskuntaluokista ja ammateista: toimistotyöntekijöitä, asianajajia, työttömiä, sosiaalityöntekijöitä, malleja, taiteilijoita, pomoja ja perhepäivähoitajia, joista iso osa on myös äitejä, ihan niin kuin minäkin. Hienoja suomalaisia naisia, jotka ovat sairastuneet sairauteen nimeltä alkoholismi.

Raitistuessani olen saanut kasvaa uudeksi ihmiseksi, mutta myös uudenlaiseksi naiseksi. Naisena kasvuksi olen tarvinnut rinnalleni ketjun upeita, kauniita, hauskoja, rehellisiä, herkkiä ja herkkyyden kautta vahvoja AA:laisia naisia. Heidän kanssaan saan pohtia naisena olemista ja purkaa häpeää jota on kertynyt juomisen ajalla mm seksuaalisuuteen liittyen. Olen myös saanut harjoitella ihan uudenlaista toveruutta miesten kanssa: ihmisyys on jotain mitä me jaamme sukupuolesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta. Olen saanut löytää uudenlaisia ihania juttuja itsestäni: runotytön, hassuttelijan, sitkeän työnaisen, toverin, sensuellin naisen ja sellaisen naisellisen turhamaisen naisen, joka haluaa pitää ulkonäöstään huolta ja sekin on ok. Nyt saan todella olla naisena kaikkea tätä, eikä minun tarvitse olla minkään ahtaiden roolien vanki. Tästä kiitos kuuluu 12-askeleen ohjelmalle, AA:laisille ja siellä erityisesti AA:laisille ihanille naisille.

Nainen 39-vee Helsinki 2015