Oli vuosi 2011, ja olin viettänyt villin ja vauhdikkaan vuoden, johon mahtui lukuisia bileitä, sammumisia, sekoiluja, krapuloita ja pelkotiloja. Aloitin juomisen 13vuotiaana, ja lopetin kun olin 19. Viisi vuotta meni juoden aina väärään aikaan väärässä paikassa, sekoillen ja alkoholimyrkytyksen kourissa. Viimeinen vuosi olikin jo totaalinen pohjanoteeraus: täydellinen pako itsestäni, elämästäni ja siitä, että olisin ehkä itse vastuussa omasta onnellisuudestani. Maaliskuussa 2011 heräsin krapulassa, ja tajusin olevani tienristeyksessä: voisin joko jatkaa juomista ja tuhoutua, tai raitistua. Mitään keskitietä ei ollut. Olin vuoden yrittänyt ”juoda hillitysti”, aina katastrofaalisin seurauksin. Kun vaihtoehtoja oli vain kaksi, päätin lähteä AApalaveriin. Olin tietämättäni tehnyt ensimmäisen askeleen: olin myöntänyt olevani voimaton alkoholiin nähden, ja että juomisen takia en enää kyennyt hallitsemaan elämääni. Siitä alkoi toipumiseni ja raittiuteni, eikä muita askeleita ole tarvinnut enää ottaa yksin.